Elokuu 2020
Ekin remontointi olisi kestänyt koko kesän, jos olisin tehnyt kaiken haluamani. Raja piti vetää tarpeeksi hyvään, ja lähteä sinne vuonon rannalle mistä olin hallusoinut messumattoa liimatessani. Minua hermostutti ajatus ajaa yksin niin pitkää matkaa (Helsinki-Tromssa-Senja) ja vielä pakettiautolla Norjan mutkaisilla teillä. Olin käynyt Norjassa aikaisemminkin, joten tiesin että siitä selviää, kun ottaa rauhallisesti eikä häpeä jarrutella mutkissa. Olin ladannut kännykkään Park For Night -sovelluksen ja Google Mapsiin puskaparkkikartan, joiden avulla etsisin ilmaisia yöpymispaikkoja.
Ensimmäinen etappini oli Oulu, jossa viihdyin muutaman päivän äitini luona tehden Ekiin viimeisiä viilauksia, jonka jälkeen suuntasin kohti Lappia. Ensimmäisen yön uudistetussa Ekissä vietin Kilpisjärven lähistöllä, Torniojoen rannassa. Rupattelin karavaanareiden kanssa, korkkasin skumpan matkan alkamisen kunniaksi ja olin onnellinen 🙂
Rakastin nukkua Ekissä ja uusi sänky oli ihanan leveä. Kun eristin pakun takaosan muusta maailmasta thermokankaalla, siitä tuli äänetön ja pimeä pehmustettu koppi, jossa oli todella mukava nukkua. Aamulla hain kahvit läheiseltä kioskilta ja suuntasin Saanan kautta kohti Tromssaa. Tromssassa tutustuin kaupunkiin, geokätköilin ja pyöräilin saaren ympäri. Säät olivat kehnot ja toisena päivänä alkoi kovempi myrsky, parhaimmillaan puuskat olivat 25-30m/s. Tunnustan pahimpana yönä googlanneeni, kuinka kovassa tuulessa paku voi kaatua. Myrsky oli kuitenkin ilmeisesti ihan normipäivä paikallisille kun mitään hätätilaa ei julistettu, mutta minä sain tarpeekseni, ja pakenin sisämaan kautta Senjan saarelle. En ole eläissäni pelännyt niin paljon autolla ajaessa. Huonot säät jatkuivat ja lähinnä ajelin ympäriinsä ja ihailin maisemia. Niinä hetkinä kun ei satanut, sain topattua muutaman vuoren ja haettua geokätköjä, joten sain seikkailukiintiöni täyteen. Leirintäalueet olivat suurimmaksi osaksi kiinni koska oli korona-aika ja koulujen alkaminen oli ajanut turistit takaisin kotiin. Majoituin maisemallisilla parkkipaikoilla ja yhden yön kammottavan tyhjällä leirintäalueella, koska oli aivan pakko päästä suihkuun.
Reissun hykerryttävin hetki oli seurata autosta pyöräilijäporukan teltanpystytystä myrskyssä samalla kun meikäläinen pyöräytti kuivissa sisätiloissa nöttismössöt ja käpertyi lämpimään vilttiin. Tätä mukavuutta minä tältä projektilta hain! Pisteet pyöräilijöille sitkeydestä.
Ainoa asia, mitä reissussa kovasti kaipasin, oli vessa. Kun myrskutuuli raivosi ulkona ja heräsin pissahätään keskellä yötä, harkitsin jos jonkinlaista hätäratkaisua, mutta eihän siinä auttanut muu kuin mennä kykkimään mättäälle. Jonkinlainen naisten pissapullo pitää kyllä hommata tällaisia hätätapauksia varten.
Erityismaininnan ansaitsee Ekin vakionopeudensäädin, mikä oli minulle ihan uusi tuttavuus. Sen avulla pitkäkin matka sujui rennosti ja väsymättä, kun ei tarvinnut kyttäilllä nopeusmittaria ja jalatkin saivat levätä. Vaikutus oli hämmentävän suuri. Posottelin Kilpisjärveltä Ouluun melkein yhtä soittoa, eikä ajon jälkeen ollut sitä tavallista surisevaa oloa ja uupumusta. Myös auton isompi koko ja mukavan pysty ajoasento vaikuttivat varmasti ajomukavuuteen.
