Talven pieniä tuunailuja

Talven aikana ehti iskeä kunnon puskanitkut. Päätin käyttää luppoajan hyväkseni ja tuunata Ekin siihen kuntoon, ettei minun tarvitsisi käyttää yhtään kesälomapäivää nikkarointiin. Suunnitelmissa ei ollut mitään isompaa remppaa, mutta pystyisin parantamaan käyttökokemustani monella pienellä korjauksella.

Retkipöytäsetti

Joulukuu 2020

Joulun pitkien pyhien kuluksi tuunasin uuteen uskoon kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta pelastamani Made in DDR -79 -retkipöytäsettini, jonka pintakangas oli rikki ja vähän homeessakin. Tuolissa ei ollut kankaasta jäljellä kuin riekaleet. Salkkumallinen setti oli kuitenkin ihanan retro ja täysin toimiva, joten halusin pelastaa sen. Päällystin pöydän vahakankaalla, kiristelin ruuvit ja rapsuttelin pahimmat hapettumat metalliosista. Retkituoliin ompelin uuden istuinosan (käsin!). Euron vahakangas ei ole välttämättä kestävin ratkaisu, mutta ehkä se yhden kesän menee.

Made in DDR 1979 retkipöytä ennen kunnostusta
Pöytä ja retkituoli entisöinnin jälkeen.

Sängynaluslaatikko

Maaliskuu 2021

Sängyn alunen on tämän kokoisessa asumuksessa helposti hukkatilaa, joka kannattaisi hyödyntää säilytystilana. Projektin alussa sängyn alla pyöri kaksi kannellista muovilaatikkoa sekä ärsyttäviä random ämpäreitä ja nyssyköitä. Mitään superfiiniä vetolaatikkosysteemiä en (vielä) jaksanut alkaa kyhäämään, vaan hyödynsin varastossa jouten pyöriviä vanerin paloja ja listanpätkiä.

Kerrankin maltoin suunnitella tekeleeni huolella välttääkseni perinteiset Ikeat (eli ainakin kerran pitää purkaa, koska luuli tietävänsä mitä tehdä seuraavaksi). Piirsin laatikosta hyvin tarkat mitat ja hahmottelin rakennusvaiheista räjäytyskuvat Eki-vihkooni. Pistin terassin kattolämmittimet päälle, työpajan pystyyn ja jyrryyttelin kuviosahalla laatikon palaset tarkkoihin mittoihinsa. Enkä muuten joutunut purkamaan kuin pohjalevyt kerran! Viimeistelin koko komeuden petsilakalla.

Ajattelin laittaa laatikkoon kaikki keittiövälineet, koska niitä tarvittaisiin useamman kerran päivän aikana ja niiden kaiveleminen syvästä muovilaatikosta on ärsyttävää. Olen käyttänyt laatikkoa ahkerasti ja julistan tämän parhaimmaksi parannukseksi, mitä talven aikana tuli tehtyä.

Laatikon sai jaettua muovikoreilla pienempiin lokeroihin.
Kaapista lötyynellä petsilakalla loota sai feikin patinapinnan ja uskomattoman hienon nimikoinnin 😀

Verhot

Monitoimiväliverho

Maaliskuu 2021

Joskus sitä kaipaa yksityisyyttä. Esimerkiksi kun vaihtaa vaatteita autossa. Tai kun vihaa maailmaa ja haluaa murjottaa auton takakontissa. Tähän tarpeeseen Eki tarvitsi verhot. Aloitin ohjaamon ja takaosan välisestä verhoviritelmästä. Nykyinen ratkaisu eli suihkuverhotangosta riippuvat jäykät pimennysverhot eivät miellyttäneet, koska ne olivat jatkuvasti tiellä, enkä oikeastaan edes käyttänyt niitä. Pyörittelin ajatusta rullaverhosta, mutta koska juuri oikean kokoista ei löytynyt, päätin käyttää olemassaolevia materiaaleja. Kyhäilyn edetessä keksin verhoille uusia ominaisuuksia ja lopulta mestariteos oli valmis: monitoimiväliverho jossa on kolme eri modea:

1. Ajomode, jolloin verho on rullattu kasaan ja kiinnitetty velcronauhoilla
2. Yksityisyysmode, jolloin verho on laskettu puoliväliin ja kiinnitetty velcronauhoilla. Voidaan laskea myös ohjaamon puolelle.
3. Aurinkosuojamode, jolloin verho on vedetty täyteen pituuteensa ja kiinnitetty aurinkolippojen kautta tuulilasin alaosaan. Verhon toinen puoli on valkoinen joten se blokkaa hyvin valoa ja lämpöä. Mahdollistaa myös tuulettamisen sivuikkunoista.
Imukuppikiinnitysviritelmä

Kaikkia kolmea modea olen jo ehtinyt testaamaan ja todennut verhon toimivaksi. Aurinkosuojamode oli yllättävänkin tehokas, valkoinen pinta ikkunaa vasten todellakin estää elävältä paistumisen hellepäivänä. Verhon takaisin rullaaminen siististi on käytännössä mahdotonta mutta se on pikkujuttu.

Ikkunaverhot

Huhtikuu 2021

Myös sivuoven ja takaovien ikkunat kaipasivat verhousta. Koska edelleenkään tässä autossa ei ollut yhtään suoraa kulmaa, elegantti toteutus oli mahdotonta. Mietin pääni puhki kaikenlaisia kisko- ja magneettiratkaisuja, mutta mikään ei toiminut suosiolla. Meni hermot, luovutin ja kiinnitin verhovaijerit ruuveilla suoraan ovien pelteihin. Yleensä en ole kovin tarkka sisustusintoilija, mutta nyt jostain syystä verhojen sävy oli todella tärkeä asia. Koska tarkoitus ei ollut pimentää takaosaa ahtaan oloiseksi kopiksi, halusin läpikuultavan materiaalin. Pitkän arpomisen jälkeen löysin siniharmaata pellavaa, joka oli yllättäen pirun kallista (kiva huomata vasta kassalla). Koska autossa ei ollut myöskään yhtään suoraa ikkunaa, vaijerit viipottivat vinossa ja ompelin jokaisen verhon ainakin kahteen kertaan ennen kuin ne istuivat paikalleen. En ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen, mielestäni vaijerit olivat ruman näköiset, mutta parempia idiksiä odotellessa nämä saisivat kelvata.

Sivuoven verhopari
Brutaali ruuvikiinnitys
Takaoven verhot ja rumat vaijerit.