Joulukuu 2020
Etutelttaprojekti lähti tarpeesta laajentaa leiriä ja saada oviaukkoa suojaisampi istuskelupaikka. Koin myös ilmastoimattomassa autossa kaasulla kokkaamisen hieman hasardiksi. En halunnut pelkkää markiisia ja pyörittelin mielessäni oviaukon eteen pystytettävää irrallista huvikatosta tai korkeaa kupolitelttaa. Kyselin myös sosiaalisen median retkeilyautoryhmistä, onko kukaan askarrellut jotain tällaista itse. Sain kuuman vinkin, että niitä sanotaan etuteltoiksi ja niitä voisi tilata netistä, kukapa olisi uskonut?! Pikkupakuun sopivien telttojen valikoima osoittautui pieneksi, löysin vain muutamia malleja, jotka oli suunniteltu matalammille autoille. Kriittisin ominaisuus oli teltan avoimen sivun koko ja kiinnitysmekanismi, Ekissä ei nimittäin ollut teltan kiinnityslistaa, enkä sellaista aikonut asentaa, jos ei olisi pakko.
Päädyin brittiläisen Vangon valmistamaan Bondi Low -telttaan, joka vaikutti mitoiltaan lupaavalle, eikä hintakaan päätä huimannut (n. 250€ plus toimitus). Teltta oli 3m leveä, 2,5m syvä ja 2m korkea eli leirini tilavuus kasvaisi puolitoistakertaiseksi! Teltta vaikutti myös monipuoliselle: etuseinän pystyi rullaamaan kokonaan sivuun tai käyttämään siinä pelkkää hyönteisverkkoa. Kiinni olevassa etuseinässä oli isot ”ikkunaruudut” ja niissä verhot, joten telttaa pystyisi käyttämään vaikkapa suihkukoppina. Tilasin teltan itselleni joululahjaksi ja heitin sen varastoon odottelemaan kevättä ja ensipystytystä.
Ensipystytys
Toukokuu 2021
Vihdoin tuli kevät ja pääsin koepystyttämään teltan. Testi tapahtui kovaonnisella Porvoon reissulla, johon liittyi edellisen postaukseni vuotava vesikanisteri. Teltan manuaalissa oli suositus, että telttaa pitäisi olla pystyttämässä minimissään kaksi henkilöä, mutta en uskonut sen olevan niin vaativa homma, ettenkö siitä yksin selviäisi.
Aivan ensiksi piti ratkaista teltan yläreunan kiinnittäminen autoon. Teltta tarjosi kaksi eri vaihtoehtoa: perinteinen telttalistaan pujotus tai tarranauhakiinnitys mihinnytsittenikinähaluaakaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa varten kiinnitin onkivavan auton kattotelineen kiinnityspisteisiin ja kietaisin teltan tarranauhat vavan ympäri. Onkivapa osoittautui liian lyhyeksi ja taipuisaksi, mutta sai nyt tämän reissun kelvata. Teltan geometria vaikutti vähintäänkin kryptiselle, ja painin sen kanssa hämärtyvässä illassa koittaen välttää sen pyörittelyä mutaisessa maassa. Hihnoja ja nauhoja tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi, eivätkä hyvin ylimalkaiset pystytysohjeet juuri auttaneet. Vihdoin teltta oli kuitekin jotakuinkin pystyssä vain huomatakseni, että olin jotenkin onnistunut pystyttämään sen sisäpuoli ulospäin. Väsyneestä hihityskohtauksesta toivuttuani aloitin alusta, ja lopulta tulos näytti jokseenkin oikealle. Seuraavana päivänä sateli vettä ja pääsin testaamaan myös teltan grillikatosominaisuuksia. Teltasta jäi arveluttamaan kiinnitysmekanismin pitävyys myrskyisällä kelillä. Teltta oli myös todennäköisesti hiukan liian matala, minkä vuoksi teltan etureuna jäi hieman ilmaan vaikka kuinka koitin sitä asetella ja ankkuroida vaarnoilla. Teltan mukana tullut irrallinen pressulattia jäi testaamatta. Yhden yön piknikille tätä ei kyllä viitsisi pystyttää.
Telttailua Saimaalla
Kesä 2021
Käytin telttaa seuraavana kesänä useita kertoja, esimerkiksi Saimaan rannoilla puskaparkkeillessa. Norjassa en uskaltanut telttaa käyttää arvaamattoman sään ja kovien tuulien vuoksi. Tein joitain pieniä parannuksia: korvasin onkivavan tukevalla maalaustelan teleskooppivarrella ja hommasin terdelle vanhan matonreuhkan hillitsemään hiekan kulkeutumista sisätiloihin. Pystytys alkoi sujua paremmin ja teltasta alkoi kehkeytyä oikein mukava kesämökin korvike keittiönurkkauksineen ja vesipisteineen. Aloin päästä jyvälle karavaanareiden harrastamasta vaunun edustalla istuskelusta; mikäs sen parempaa kuin hikisen pyöräilypäivän jälkeen istahtaa lökötuoliin, avata kylmä olut ja ihailla auringon laskua peilityyneen järveen. Kunnon helteessä teltta kävi myös saunasta, josta oli lyhyt matka hypätä järveen viilentymään. Ai että 🙂
Kesän viimeisellä puskaparkkireissulla tuli testattua myös teltan kissanpitävyys. Otin käyttöön teltan mukana tulleen lattiapressun, jonka teippasin kiinni teltan liepeisiin ja auton helmaan. Lisäksi kasasin kaikki mukana ollet kassit ja laatikot teltan nurkkiin ja seinustoille. Kissa etsi huolella teltan heikkoja kohtia siinä onnistumatta, mutta en todellakaan uskaltanut jättää sitä telttaan valvomatta. Teltta toimi myös hyvin auton kissa-airlockina. Lissu piti teltasta ja istuskeltiin siinä monta mukavaa iltaa yhdessä. Hyönteisenpitävä teltta ei ollut lainkaan, enkä kissan vuoksi halunnut käyttää mitään karkotteita, joten tyydyimme huitomistaktiikkaan.
Ensi kesänä aion kokeilla teltassa nukkumista ja teltan lämmittämistä hankkimallani diesellämmittimellä. Harkitsen myös telttalistan asentamista, se pitää paremmin sadetta eikä kolise tuulessa.
