Kevät 2023
Aloittaessani tämän pakuprojektin, tavoitteenani oli luoda telttaa mukavampi asumus – pehmeä, kuiva ja ehkä jopa lämmin. Ensimmäinen versio koottiin nopeasti niistä kierrätyshuonekaluista, mitä silloin oli saatavilla. Niillä pärjäsin muutaman vuoden ihan hyvin. Massiivipuinen laveri hoiti edelleen tehtävänsä hyvin, mutta lastulevyhylly alkoi kosteuden ja rytkyttelyn vuoksi murenemaan, joten oli aika päivittää se kestävämpään materiaaliin. Samalla päätin korjata kaikki muutkin minua vaivanneet epäkohdat.
Keittiö/hylly
Lastulevyhylly sai mennä! Etsin korvaavaa ratkaisua ja löysin Ikean Ivar-hyllymoduulit. Huomasin ilokseni, että sarjan liukuovellinen kaappi oli täydellisen kokoinen aihio minikeittiölle ja säilytysratkaisulle. Muokkasin saman sarjan vetolaatikosta ulosvedettävän keittiötason. Loput hyllystä kasasin liimalevystä ja ylijäämävanerista, jonka sain lahjoituksena. Pintakäsittelin hyllyn ohuella kerroksella läpikuultavaa valkoista maalia. Hyllyn muokkaus kaarevien seinämuotojen mukaisiksi ei ollut helppo rasti, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen.
Vesipiste
Yksi ärsyttävimmistä asioista pakuillessa oli käsien ja tiskien peseminen ulkona joten halusin juoksevan veden auton sisälle. Vaatimukseni eivät olleet suuret: kunhan vesi virtaisi ylhäältä alas, eikä roiskuisi seinille, ja likaveden saisi talteen. En ostanut hienoja hanoja tai pumppuja, vaan hyödynsin painovoimaa ja rakensin hanalliselle vesikanisterille hyllyn katonrajaan. Hyllyn alapuolelle tuli kaapillinen taso, johon upotin pienen teräsaltaan (=hedelmäkulho). Altaasta vedin viemäriputken kanisteriin. Samalla sain roskiskaapin ja lisää säilytystilaa. Likavesisäiliö ei ilmoita täyttymisestään, joten se täytyy vaan muistaa tyhjentää ajoittain.
Olen nyt käyttänyt vesipistettäni vuoden päivät, ja se on ollut paras yksittäinen parannus, jonka olen autooni tehnyt. Jos tekisin sen uudelleen, tekisin altaasta hieman suuremman, sillä vesi roiskuu helposti ohi altaasta.
Säilytys
Säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa, joten luovuin sängyn alla olevista sekalaisista muovilaatikoista. Tilalle löysin kierrätyskeskuksesta kaksi pyörällistä sängynaluslaatikkoa, jotka olivat sattumoisin juuri oikean kokoisia. Ajaessa laatikot rullaisivat sisään ja ulos ärsyttävästi, joten lukitsin ne salvoilla lattiaan.
Auton takaosassa, sängyn ja oven välissä, oli kapea hukkatila, johon rakensin vanerista matalan kaapin. Se avautuu ulospäin ja toimii samalla pöytänä.
Näistä muutoksista on nyt puolitoista vuotta, ja parin kesän perusteella olen täysin tyytyväinen! Vaikka kalusteissa näkyy vahvasti oman käden jälki ja kaikki pinnat eivät ole harmoniassa, tämä kokonaisuus on juuri sopiva tarpeisiini. Olen ylpeä siitä, että lähes kaikki kalusteet ovat kierrätysmateriaalia ja itse tehtyjä. En usko, että teen lähiaikoina mitään suurempia remontteja Ekiin vaikka lattiamatto alkaa olla kulunut ja katto kupruilee. Mutta suoraan sanottuna: ei kiinnosta, nyt haluan keskittyä retkeilyyn nikkaroinnin sijaan. Ehkä tänne blogiin vielä jotain ilmestyy, tai sitten ei.