Hankinta

Heinäkuu 2020

Olin siis päättänyt alkaa katselemaan pienten pakettiautojen hintoja, ja lähtökohtana oli vaikutuksen tehnyt näppärän oloinen Volkswagen Caddy.  Selvitettävää oli paljon: bensa vai diesel? Automaatti- vai manuaalivaihteisto? Verot? Vakuutukset? Korin malli? Montako ovea/ikkunaa? Ostaako yksityiseltä vai liikkeestä? Vai ostaisinko sittenkin valmiin matkailuauton? 

Mahdollisuuksia tuntui olevan ääretön määrä, ja asioiden selvittäminen tuntui loputtomalta suolta. Jostain piti kuitenkin aloittaa, ja ensimmäiseksi  tarkastelin helpointa vaihtoehtoa eli valmista matkailuautoa. Myynti-ilmoituksia selatessa tuli nopeasti selväksi, että ne ovat liian kalliita hankkia ja ylläpitää veroineen sekä vakuutuksineen. Lisäksi ne tuppasivat olemaan isoja, eivätkä siis täyttäneet toivettani toimia samalla kauppakassina. En kaivannut kovin kummoista varustelutasoakaan, haaveilin lähinnä telttaa paremmista majoitusolosuhteista retkillä, mikä pidentäisi retkeilykauden kestoa. Lähtisin liikkeelle hyvin yksinkertaisesta ratkaisusta ja parantelisin varustelua ajan mittaan ihan itse askarrellen.

Palasin tutkimaan alkuperäistä ideaani Caddystä. Ne olivat aika suolaisen hintaisia käytettynäkin. Kaivelin netistä Caddyn mitat, ja aloin etsimään suunnilleen samankokoisia pakettiautoja vaihtoehdoiksi. Oli yllättävän haastavaa löytää pakujen tavaratilojen mittoja, mutta lopulta sain kasaan jonkinlaisen taulukon vaihtoehdoista ja niiden keskimääräisistä kustannuksista. Tässä vaiheessa olisin halunnut numeroiden lisäksi myös fiilistellä itse menopelejä visuaalisesti, joten lähdin kiertelemään ostoskeskuksien parkkihalleja. Pikkuhiljaa joukosta alkoi erottumaan muutama potentiaalinen ehdokas ja kaikista pienimmät kopperot tippuivat listalta pois. Iteroin kerta toisensa jälkeen listaa läpi, kunnes jäljellä olivat enää Volksvagen Caddy Maxi, Peugeot Expert / Fiat Scudo / Citroen Jumpy (sama malli eri nimellä), Ford Transit ja Nissan NV200 tai NV300.  Ja ei sitten muuta kuin myynti-ilmoituksia selaamaan.

Päätin ostaa auton liikkeestä, niin sillä olisi ainakin teoriassa muutakin kuin perävalotakuu. Kiersin liikkeitä, ja koeajoin kaikki pikkupakut mitä tarjolla oli. Kävin istumassa pakujen perässä ovet suljettuina ja kuvittelin itseni Norjaan vuonon rannalle. Ajoin myös sitä Caddya enkä pitänyt ajotuntumasta yhtään. Pettymys. Myös pienimmät pakut karsiutuivat pois, etenkin jos niissä ei ollut ikkunoita takana. Minulle koitettiin myydä täysin umpinaista mallia sillä ajatuksella, että siihen voisi teettää ikkunat, mutta ne olisivat maksaneet maltaita. Sitten yksi kaunis kesäpäivä löysin sen, mikä tuntui täydelliseltä: vähän ajettuu Fiat Scudo vm. 2010, jossa oli muutama ikkuna ja sopivat varustelut. Koeajo miellytti ja penkinkin sai säädettyä pienelle naiselle sopivaan asentoon (mikä ei ole itsestäänselvyys, sillä pakut näköjään suunnitellaan isoille miehille). 

Ainoa miinus tässä ehdokkaassa oli takaovien malli, olisin halunnut ylöspäin aukeavan luukun, mutta täydellistä autoa ei tuntunut löytyvän, joten se sai kelvata. Myös budjetti näytti paukkuvan yli, mutta asiaa ajateltuani tulin lopputulokseen, että en ostaa halpaa pommia jos meinaan yhtään tuunata autoa asumiskelpoiseksi. Lopullinen kiintyminen tapahtui, kun näin että auton rekisterikilvessä luki EKI! Hänellä oli nimikin valmiina <3 Yön yli nukuttuani menin vielä vielä toistamiseen koeajamaan Ekin, ronklasin koko auton läpi ja sanoin ’tahdon’.