Heinäkuu 2020
Kaupat oli tehty ja auto katsastettu. Yksi lamppu ja pyyhkijän sulka piti vaihtaa. Minulla alkoi kesäloma ja tokihan Eki piti välittömästi koeponnistaa tositoimissa. Siivosin auton perusteellisesti, nakkasin pyörän ja retkikamat perään ja suuntasin kohti Saimaata. Ajatuksena oli pyöräillä päivisin ja puskaparkkeilla öisin sekä kerätä ideoita auton tuunaamiseen. Ja niitähän kyllä syntyi.
Kuten kuvasta näkyy, nukuin romppeiden seassa kiipeilypatjoilla. Aivan ensimmäiseksi meni hermot siihen, että tavarat olivat erilaisissa nyssyköissä ja kasseissa eikä mikään löytynyt suosiolla. Hukkasin auton avaimet ja puhelimen tähän romuläjään kolmesti päivässä. Toinen ongelma kävi ilmi eka yönä: avaimen kaukosäädin ei toiminut, ja väliseinä esti ohjaamoon pääsyn, joten en saanut ovia lukkoon sisältä päin. Hieman kuumotti nukkua ovet auki, mutta leiriydyin paikkoihin missä oli muitakin puskaparkkeeraajia, mikä helpotti tuskaa. Päätin poistaa ohjaamon väliseinän heti ensi töikseni, kun palaan kotiin. Näin saisin myös ohjaamon tilat käyttöön ja koko tila avartuisi. Ensimmäisenä päivänä kävin ostamassa pari läpinäkyvää, kannellista muovilaatikkoa retki- ja ruuanlaittokamoille, mikä helpotti tosi paljon järjestyksenpitoa ja nyt minulla oli myös pöytä. Väliaikaiset verhot tuli väsättyä kirpparilta haetuista kankaista, jätesäkistä ja mustekaloista. Kävi myös ilmi, että autossani on fiksu, akun tyhjenemistä estävä ominaisuus, joka pistää auton sähköt säästömodeen puolen tunnin kuluttua ajon lopettamisesta. Tämän ansiosta en voinut kuunnella radiota tai ladata mitään laitteita, jos auto ei ollut käynnissä. Näin myös erillinen vapaa-ajan akku päätyi ostoslistalle.
Jos olin epäillyt auton eristämisen tarpeellisuutta niin en epäillyt enää: yöllä oli yllättävän viileää heinäkuuksi ja auton korin metalliosat suorastaan hohkasivat kylmyyttä. Lisäksi katto oli pelkkää paljasta peltiä ja piti melkoista ropinaa sateella. Tuulisena yönä katolle tippuvat kävyt kuulostivat pommeilta, ja säpsähtelin hereille vähän väliä. Koska pää alaviistoon ei ole kivaa nukkua, päätin hankkia myös ohjaamoon vatupassin, jonka avulla auton voi asetella vaateriin. Tätä voisi helpottaa myös jonkinlaiset renkaiden alle aseteltavat kiilat (tai edes laudanpalat). Reissun aikana onnistuin useaan otteeseen kaatamaan lattiaa peittävälle messumatolle sekä kaljaa että kahvia, ja kuorruttamaan koko komeuden tonnilla hiekkaa, joten tuleva lattiamateriaali saisi luvan olla helposti putsattavaa muovimattoa.
Vaikka parannettavaa oli ja paljon, reissu oli oikein onnistunut. Tein pyöräillen parin päivän retken ympäri Saimaata, kiipeilin Hurissalossa, hain geokätköjä ja uin joka päivä. Puskaparkeista suosikeiksi nousivat legendaarinen Pistohiekka (kunhan EI parkkeeraa meluavan lapsiperheen kylkeen) ja Huuhanranta, jonne pitää kyllä palata.