Toukokuu 2021
Tähän pikkutuunaukseen liittyy eeppisempi taustatarina: Olin saanut ystävältäni kymmenen litran vesitonkan. Sain myös kaupan päälle varoituksen että se sitten vuotaa helposti. Muistin varoituksen ja kuskasin tonkkaa joko tyhjänä tai kiinnitettynä sille varattuun paikkaan hyllyssä. Tuli kevät ja ensimmäinen puskaparkkireissu. Heitin huoletta täyden kanisterin vänkärin jalkatilaan kylmälaukun viereen, ja ajelin Porvoseen nauttimaan ensimmäisestä puskaparkkiyöstä talven jälkeen. Perillä puuhasin tohkeissani koko päivän upouuden sivuteltan pystytyksen parissa ja hommassa tuli jano. Kaivelin vesitonkan esille ja tyrmistyksekseni se oli tyhjä! Mietin monta kertaa että kyllä, minä täytin sen ihan varmasti. Mihin oli 10 litraa vettä kadonnut? Lattialla oli hieman märkä matto, mutta ei mitään lainehdintaa. Asian laita alkoi valjeta minulle ja tunsin, miten perseeni ympärille muodostui se kuuluisa kylmä rinki. Auton starttiakku sijaitsee nimittäin hassusti vänkärin jalkatilan alla akkulaatikossa. Laatikko voisi teoriassa vetää litratolkulla nestettä, eikä sen kansi ollut mitenkään tiivis. Vedin syvään henkeä, avasin laatikon ja sydämeni oli pysähtyä, kun näin akun uiskentelevan melkein napojaan myöden vedessä. Iski kauhu: vesi ja sähkö ei tunnetusti sovi yhteen. Räjähtääkö tai syttyykö tämä nyt palamaan? Missä auton pääkatkaisija on? No, siinähän se, veden vallassa.
Rauhoittelin itseni ja järkeilin, että ensimmäiseksi vesi pitää saada pois. Onneksi minulla on autotarvikelaatikossa lappo (älkää kysykö miksi), jolla sain laatikon tyhjennettyä. Sitten irroitin hyyyyvin varovasti akusta toisen navan ja pystyin jo hengittämään. Tarkempi tarkastelu paljasti, että akkulaatikossa oli myös johtoja ja sulakkeita, jotka olivat lilluneet myös vedessä. Vettä oli myös imeytynyt ohjaamon lattiamaton alla olevaan vaahtomuoviseen eristyskerrokseen, joka oli nyt kauttaaltaan litimärkä. Kilautin kaverilleni, ja sain rauhoittelujen kera tiedon, että mitään räjähdystä ei tule, ja nyt pitää vaan saada paikat kuivateltua. Aamulla vasta kannattaisi kokeilla, lähteekö auto käyntiin. Ei kait siinä auttanut muu, kuin koittaa rentoutua. Laitoin hupiakulla toimivan sisätilanlämmittimen pöhisemään akkulaatikkoon, avasin kaljan ja menin paistelemaan makkarat. Tulilla istuessani metsästä ilmaantui naapurikaravaanarisetä, jolle selitin tilanteen. Hän tarjoutui aamulla avuksi ja sain häneltä myös juomavettä.
Aamulla aamiaisen jälkeen tarkistin akun tilanteen ja kaikki näytti kuivalle. Karavaanarisetä ilmaantui jälleen, ja katseli vierestä, kun nykäisin auton käyntiin. Ei kipinöitä, ei räjähdystä ja pääsin onnellisesti kotiin. Kotona alkoi maton kuivaamisen selvittely. Maton lisäksi myös penkit pitäisi irroittaa ja lisäksi penkeissä oli kiinni kaikenmaailman johtoja. Kasko ei korvannut euroakaan koska kyse ei ollut kolarista. Hetken harkitsin tekeväni homman itse, mutta urakka vaikutti turhan työläältä, joten päätin antaa asian ammattilaisten tehtäväksi. Kustannusarviot vaihtelivat hurjasti. Korkein arvio tuli merkkihuollosta (ylläri), joka arvioi operaation 700 euron arvoiseksi minkä lisäksi seuraava vapaa aika olisi joskus kuukauden päästä. Lol. Vein Ekin Tattarisuolle isompien ajoneuvojen fiksaamiseen erikoistuneelle pajalle, josta sain maton kuivatuksen ja akun tsekkauksen nopeasti ja lompakkoystävälliseen hintaan.
Hässäkän jälkeen oli aika ottaa opiksi. Vesitonkka oli päässyt vuotamaaan koska A: siinä oli vettä B: se oli ohjaamossa C: se oli kylmälakukun vieressä ja ajon aikana hanan nostettava lippa oli todennäköisesti osunut kylmikseen ja tonkka lorissut tyhjäksi. Ei enää koskaan! Vesitonkka sai välittömästi alennuksen pesuvedenlämmittimeksi: pintaan mustaa maalia ja kuljetus ainoastaan tyhjänä. Pähkäilin, että jos kanisterin täyttäisi vedellä ja jättäisi päiväksi auringonpaisteeseen, niin siinä olisi mahdollisesti iltaan mennessä lämmintä vettä. Tämä tuli testattua alkukesän Saimaan reissulla ja sehän tosiaan toimi. Ei nyt mikään sherlock-tason väläys, mutta ihan itse keksitty! Samaisella Saimaan reissulla naapurikaravaanareilla oli tutun oloinen tilanne päällä: vesitonkka oli vuotanut ja he kantoivat kamojaan ulos kuivumaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli juurikin saman mallin tonkka. Näiden myyminen pitäisi kieltää lailla.
Ostin juomavettä varten Biltemasta uuden kääntöhanallisen kanisterin, mutta se tiputteli vettä hanan saumoista. Tonkka meni kertaalleen vaihtoon, mutta siinä oli sama vika, joten Biltema sai pitää tonkkansa. Löysäsin kukkaronnyörit ja hommasin laadukkaamman pänikän, jossa kaikki mahdolliset vuotavat asiat olivat samalla sivulla, joten kuljetus sujuu ilman huolta läikkymisestä. Tässä päälärissä hana on oikeasti käännettävä sivuun että siitä tulee vettä, toisin kuin ensimmäisessä, jossa riitti kevyt nosto. Uusi tonkka on toiminut mainiosti ja on muuten samalta valmistajalta kuin ensimmäinen. Paljon harmia yhdestä pikku mokasta.