{"id":1479,"date":"2024-10-10T18:47:46","date_gmt":"2024-10-10T16:47:46","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/?p=1479"},"modified":"2024-10-10T18:47:46","modified_gmt":"2024-10-10T16:47:46","slug":"haltin-vaellus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/haltin-vaellus\/","title":{"rendered":"Haltin vaellus"},"content":{"rendered":"\n

Ajoin Helsingist\u00e4 Ouluun heti lomani alettua. Vietin viikonlopun vanhempieni luona kyt\u00e4ten levottomana Kilpisj\u00e4rven s\u00e4\u00e4ennusteita. Maanantaiksi oli luvassa tuulista mutta aurinkoista s\u00e4\u00e4t\u00e4, kun taas tiistaille ennustettiin sadetta ja vaarallisen kovaa tuulta, eik\u00e4 tilanne n\u00e4ytt\u00e4nyt muuttuvan. Lyk\u00e4t\u00e4kk\u00f6 aloitusta parilla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vai ottaako riski, ett\u00e4 joutuisin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorokauden tuvalla s\u00e4\u00e4t\u00e4 pitelem\u00e4ss\u00e4? Lopulta turhauduin p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteeni ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 matkaan ja jatkaa arpajaisia l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Y\u00f6vyin puskaparkissa kauniin jokivarren tuntumassa, noin sadan kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Kilpisj\u00e4rvest\u00e4, ja h\u00e4mm\u00e4stelin, kuinka syksyist\u00e4 pohjoisessa jo oli. Nyt kun olin p\u00e4\u00e4ssyt matkaan, en en\u00e4\u00e4 ep\u00e4r\u00f6inyt, vaan p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 aamulla kohti ensimm\u00e4ist\u00e4 etappia, Saarij\u00e4rve\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Muonionjokivarren melankolinen syysmaisema<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Her\u00e4sin pilviseen mutta kuivaan aamuun. Aamupalan j\u00e4lkeen ajoin Kilpisj\u00e4rvelle t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n ruokavarastojani. Pist\u00e4ydyin my\u00f6s Alkossa vilkuilemassa toiveikkaasti punaviinit\u00f6lkkej\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4tin olla lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rinkkaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 painoa kaiken grammanviilauksen j\u00e4lkeen. Lis\u00e4\u00e4-vain-vesi -punkkujauhe olisi hitti vaellusskeness\u00e4! J\u00e4tin autoni Kilpisj\u00e4rven luontokeskuksen parkkipaikalle ja piipahdin viel\u00e4 sis\u00e4lle k\u00e4ym\u00e4\u00e4n viimeist\u00e4 kertaa posliinilla ja pesin hiukseni inva-wc:n suuressa k\u00e4sienpesualtaassa. Kysyin luontokeskuksen respasta viime hetken vinkkej\u00e4 h\u00e4lvent\u00e4\u00e4kseni edelleen mieless\u00e4 py\u00f6rivi\u00e4ni ep\u00e4varmuuksia. Jokien vedenpinta oli kuulemma poikkeuksellisen matalalla, joten ylitysten pit\u00e4isi sujua helposti. Vastaavasti pienemmiss\u00e4 uomissa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi vett\u00e4, joten vesivarastot kannattaisi t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 isompien vesist\u00f6jen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Yritin puristaa respan t\u00e4dilt\u00e4 totuutta juomaveden keitt\u00e4misen tarpeellisuudesta, mutta h\u00e4n pysyi tiukasti Mets\u00e4hallituksen linjassa ja suositteli keitt\u00e4mist\u00e4. Minua huolestutti erityisesti voimassa oleva tuulivaroitus ja seuraavan p\u00e4iv\u00e4n sade-ennuste ja pohdin, voisiko tuuli oikeasti olla vaaraksi avotunturissa \u2013 kaatuisiko poro p\u00e4\u00e4lleni vai vai l\u00f6yt\u00e4isink\u00f6 itseni Norjasta? Koska respan t\u00e4tik\u00e4\u00e4n ei tuominnut t\u00e4ysin tunturiin l\u00e4htemist\u00e4, varasin y\u00f6n Saarij\u00e4rven varaustuvalta, suuntasin noutamaan rinkkani ja matka sai alkaa.<\/p>\n\n\n\n

1. p\u00e4iv\u00e4: Kilpisj\u00e4rven luontokeskus  – Saarij\u00e4rven tupa<\/h2>\n\n\n\n

12km, 5h taukoineen<\/p>\n\n\n\n

Polun p\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyi helposti luontokeskuksen parkkipaikan kulmalta. Ensimm\u00e4inen kilometri Tsahkalj\u00e4rvelle kulki leve\u00e4\u00e4 soratiet\u00e4 ja k\u00e4vi mukavasti l\u00e4mmittelyst\u00e4. Tsahkalj\u00e4rven tuvan kohdalla reitti k\u00e4\u00e4ntyi tielt\u00e4 rantakoivikkoa seurailevalle polulle, joka oli merkattu oranssip\u00e4isin tolpin aina Haltille saakka. Saanatunturi kohosi majesteettisena j\u00e4rven takana, ja olin kiitollinen sen huipulla olevasta mastosta, joka varmistaisi k\u00e4nnyk\u00e4n kuuluvuuden niin pitk\u00e4lle kuin se olisi n\u00e4kyviss\u00e4. J\u00e4rven p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 ylitin ensimm\u00e4isen joen siltaa pitkin ja pidin pienen sn\u00e4kkitauon, miettien, mihin olinkaan oikein l\u00e4htenyt.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Ensimm\u00e4iset askeleet otettu!<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Ensimm\u00e4iset kivet ja tolppa!<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\n
\"\"
Komea Saanatunturi kohosi horisontissa pitk\u00e4\u00e4n<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Joelta reitti eteni yl\u00e4m\u00e4keen poroaitaa seuraten. Ylemm\u00e4s noustessa loputkin vaivaiskoivut katosivat ja tekiv\u00e4t tilaa loputtomalle kiviselle ja varvikkoiselle tunturiyl\u00e4ng\u00f6lle. Pitk\u00e4n nousun j\u00e4lkeen polku jatkui tunturij\u00e4rvien ketjua seuraten, kulkien m\u00e4kisess\u00e4 maastossa yl\u00f6s ja alas. Paikoin kivinen maasto oli enimm\u00e4kseen helppokulkuista, ja suo-osuuksille oli laitettu pitkospuut. Nyt yl\u00e4ng\u00f6lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni tuuli voimistui, mutta se ei haitannut kulkemista, sill\u00e4 puuskat tulivat sopivasti takaa. P\u00e4iv\u00e4 alkoi olla jo pitk\u00e4ll\u00e4, ja kehoni kaipasi tankkausta. Polun varressa ei ollut tarjolla mink\u00e4\u00e4nlaista tuulensuojaa, joten laskeuduin j\u00e4rven rantaan josta l\u00f6ysin hieman suuremman kiven jonka suojassa vietin lopulta varsin miellytt\u00e4v\u00e4n lounastauon maisemia ihaillen. Kilpisj\u00e4rven suunnalta nousevat sadepilvet pakottivat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tauon lyhyen\u00e4, ja jatkamaan matkaa kohti kaukaisuudessa h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4vi\u00e4 Saarij\u00e4rven tupia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tuulinen lounastauko varvikossa. Taustalla Saanan siluetti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saarij\u00e4rve\u00e4 l\u00e4hestyess\u00e4 maasto muuttui louhikkoisemmaksi. En halunnut testata kivihyppelytaitojani sateessa, joten pidin yll\u00e4 reipasta tahtia. Rinkka alkoi tuntua ep\u00e4mukavalta ja painoi solisluun kohdalla hermoa, josta kipu s\u00e4teili sormiin asti. Asetin pipon olkahihnan alle pehmusteeksi ja jatkoin viimeiset kilometrit hammasta purren. Ajoitus osui nappiin: sain ensimm\u00e4iset pisarat niskaani vain parisataa metri\u00e4 ennen tupaa, ja pian vett\u00e4 tuli vaakatasossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pari kilometri\u00e4 reitist\u00e4 kulki Norjan puolella.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saarij\u00e4rven uudet varaustuvat olivat hulppeat (sama varustelu l\u00f6ytyi my\u00f6s muilta reitin tuvilta): keitti\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi kaasu ja astiat, kamiina oli todella tehokas ja varusteille oli erillinen kuivaushuone. Kerross\u00e4ngyiss\u00e4 oli tyynyt, peitot ja patjat (huom. autiotuvissa niit\u00e4 ei ole). Kaikelle j\u00e4tteelle oli j\u00e4rjestetty kierr\u00e4tys ja wc:st\u00e4 l\u00f6ytyi roskis jopa siteille ja tamponeille! Varaustuvassa oli kaksi puolta joista toinen oli varattu t\u00e4yteen ja toinen oli tyhj\u00e4, joten otin vapauden menn\u00e4 nukkumaan tyhj\u00e4lle puolelle omaan rauhaani. Vaikka jalat s\u00e4rkiv\u00e4t, uni tuli nopeasti tuulen puhaltaessa nurkissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Saarij\u00e4rven uusi varaustupa oli hyvin varusteltu ja viihtyis\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

2. p\u00e4iv\u00e4: Myrskyn pitoa Saarij\u00e4rven tuvalla<\/h2>\n\n\n\n

Ennuste p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4 oli katastrofaalinen: myrskytuulia ja sadetta. Ei tarvinnut edes vilkaista ulos ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, ett\u00e4 turvallisinta oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 tuvalle \u2013 tuuli ulvoi nurkissa ja puuskat ravistelivat m\u00f6kki\u00e4. Varasin saman tien petipaikan seuraavaksikin y\u00f6ksi ja varaustuvat koko menomatkalle. Paluumatkan aikataulun j\u00e4tin avoimeksi.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Maisema kuin taulu<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Saanan kovat tuulilukemat<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Tuvan toinen puoli oli tyhjentynyt, sill\u00e4 jotkut rohkeat (tai kiireiset) vaeltajat l\u00e4htiv\u00e4t jatkamaan matkaansa. Tuvalle j\u00e4i lis\u00e4kseni kolme mukavaa miest\u00e4, joiden kanssa pelasin ristiseiskaa ja join kahvia. Seurasta ja k\u00e4nnyk\u00e4n kuuluvuudesta huolimatta p\u00e4iv\u00e4 tuntui pitk\u00e4lt\u00e4. Nyt olisi se punkku ollut paikallaan! Piipahdin v\u00e4lill\u00e4 autiotuvan puolella vaihtamassa ajankohtaisia vaellusjuoruja muiden kulkijoiden kanssa. Huvittelin my\u00f6s k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 ulkona fiilistelem\u00e4ss\u00e4 myrsky\u00e4 ja seuraamalla tuulikartasta sen voimakkuutta. Parhaimmillaan Saanalla kellotettiin 27 m\/s puskia! Sadetta tuli vain v\u00e4h\u00e4n, mutta se tuli vaakasuoraan ja piiskasi kasvojani kuin j\u00e4iset neulat. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n moni vaeltaja jatkoi kuitenkin matkaansa Saarij\u00e4rven ohi ja kiitin itse\u00e4ni kiireett\u00f6m\u00e4st\u00e4 aikataulustani, en olisi halunnut pystytt\u00e4\u00e4 telttaa t\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

3. p\u00e4iv\u00e4: Saarij\u00e4rven tupa – Kuonjarjoen tupa<\/h2>\n\n\n\n

9km 3,5h taukoineen<\/p>\n\n\n\n

Lepop\u00e4iv\u00e4 teki hyv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 liikkeelle l\u00e4hteminen tuntunut ollenkaan pahalta. Tuulikin oli laantunut. P\u00e4iv\u00e4n haastavin osuus oli heti alkumatkasta: tuvalta alkoi pitk\u00e4 ja louhikkoinen yl\u00e4m\u00e4ki, jota seurasi loputtomat suorat eeppisen karulla yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4. Olisin halunnut pys\u00e4hty\u00e4 kunnon lounaalle ihailemaan tyhjyytt\u00e4, mutta l\u00e4hestyv\u00e4 sadekuuro muutti suunnitelman nopeaksi v\u00e4lipalatauoksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lappilaista kuumaisemaa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Olin lukenut oppaista, ett\u00e4 k\u00e4nnykk\u00e4yhteys katoaisi pian Saarij\u00e4rvelt\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen, mutta mutta oma luurini mykistyi vasta kun laskeuduin Kuonjarjoen laaksoon. Vihre\u00e4, ruohoa kasvava jokilaakso tarjosi jyrk\u00e4n kontrastin kuumaisemaan, jonka l\u00e4pi olin juuri kulkenut. Laaksossa vastaan tuli ensimm\u00e4inen joen ylitys, joka sujui helposti kivien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 astellen. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in polku seurasi joen vartta ja oli miellytt\u00e4v\u00e4n helppokulkuinen aina tuvalle asti.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Kuivunutta joenuomaa, milt\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sulamisvesien aikaan?<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Ensimm\u00e4inen joen ylitys oli helppo kun v\u00e4h\u00e4n viitsi katsoa mihin astuu<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Ehdin tuvalle juuri ennen sadekuuroa, jonka j\u00e4lkeen aurinko taas pilkahti esiin. Olin hikinen p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velyst\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tin kokeilla, olisiko minusta peseytym\u00e4\u00e4n kylm\u00e4ss\u00e4 joessa. L\u00f6ysin virrasta allasmaisen kohdan, jossa k\u00e4vin pienen arastelun j\u00e4lkeen kunnolla uppeluksissa. Vesi oli kylm\u00e4\u00e4, muttei aivan niin j\u00e4ist\u00e4 kuin olin pel\u00e4nnyt. P\u00e4\u00e4n kastaminen toi hetkeksi jyskytt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn, mutta oloni oli j\u00e4lkeenp\u00e4in loistava. P\u00e4iv\u00e4n k\u00e4vely oli tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4, ja pienen levon j\u00e4lkeen olin jopa valmis jatkamaan matkaa. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4, koska minulla ei ollut edelleenk\u00e4\u00e4n kiire ja olin jo maksanut varaustuvan. Illalla minulla riitti viel\u00e4 energiaa kokeilla viereisen nyppyl\u00e4n valloitusta, mutta l\u00e4hell\u00e4 huippua luovuin aikeistani kun huomasin sen koostuvan vaarallisen n\u00e4k\u00f6isest\u00e4 irtokivest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa loukkaantuminen olisi hyvin typer\u00e4\u00e4. Tuvassa oli lis\u00e4kseni yksi pariskunta ja y\u00f6 sujui mainiosti.<\/p>\n\n\n\n

4. p\u00e4iv\u00e4: Kuonjarjoen tupa – Meekonj\u00e4rven tupa<\/h2>\n\n\n\n

10km, 4h taukoineen<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 hieman liikaa tietoa, mutta p\u00e4iv\u00e4ni alkoi loistavasti, sill\u00e4 kakka tuli! Lepop\u00e4iv\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4inen juominen olivat ilmeisesti hidastaneet ruuansulatusta, ja ehdin jo hieman huolestua. Yst\u00e4v\u00e4ni sanoin: ”Kun maha toimii, niin kaikki on hyvin!” S\u00e4\u00e4kin oli kuin unelma: aurinko paistoi ja l\u00e4mp\u00f6tila kipusi parinkymmenen asteen tuntumaan. Takki lensi rinkkaan jo ensimm\u00e4isess\u00e4 m\u00e4ess\u00e4, ja aurinkorasva oli kaivettava esiin.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Pastellis\u00e4vyisi\u00e4 pilvi\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Olin yht\u00e4 hymy\u00e4 k\u00e4velless\u00e4ni vaikkei siit\u00e4 kuvallisia todisteita olekaan.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 osuus oli reitin helpoin ja miellytt\u00e4vin, p\u00e4\u00e4osin alam\u00e4ke\u00e4. Pidin pitk\u00e4n lounastauon ja nautiskelin auringosta. Matkalla tuli vastaan pari joen ylityst\u00e4, joista toinen oli hieman haastavampi, mutta en viitsinyt vaihtaa crocseihin, vaan loikin kivelt\u00e4 toiselle sauvojeni avulla. Tunsin itseni hieman huijatuksi, sill\u00e4 puhelimeni toimi taas, ja yhteys s\u00e4ilyi Meekonlaaksoon asti. Meekonlaakso itsess\u00e4\u00e4n oli kaunis ja eksoottinen outoine vuorineen. Monen hehkuttama Saivaaran huippu houkutteli, mutta p\u00e4\u00e4tin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset seikkailut paluumatkalle, jos paukkuja viel\u00e4 olisi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Saivaara jonka nimesin N\u00e4nnivuoreksi ilmeisist\u00e4 syist\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Loppumatkasta maasto oli niin helppoa, ett\u00e4 testasin parin kilometrin k\u00e4vely\u00e4 crocseissa, joiden pehmeys oli mukavaa vaihtelua kipeille jaloille. Noin kilometri ennen tupia pys\u00e4hdyin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvaustauon kauniilla Bierfejohkan vesiputouksella. Saavuin Meekonj\u00e4rven varaustuvalle viel\u00e4 auringon paistaessa ja keittelin tuvan seinustalla kahvit. L\u00f6ysin tuvan pihasta my\u00f6s yhden reitin harvoista geok\u00e4tk\u00f6ist\u00e4. Mieleni teki j\u00e4lleen jatkaa matkaa, mutta paikan kauneus voitti ja p\u00e4\u00e4tin j\u00e4\u00e4d\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Bierfejohkan nelimetrinen vesiputous joka on komeampi kokonaisuutena kuin t\u00e4ss\u00e4 kuvassa.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Tupa oli pieni ja t\u00e4yttyi illan mittaan. Yksin asuvana ja et\u00e4t\u00f6it\u00e4 tekev\u00e4n\u00e4 olen tottunut siihen, ettei minulla ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaisia ihmiskontakteja. Nyt tajusin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vaelluksella olin ollut paljon sosiaalisempi kuin normaalisti, ja se alkoi vaatia veronsa. Vaikka p\u00e4iv\u00e4 oli ollut kaikin puolin ihana, en ollut lainkaan juttutuulella ja minua kyll\u00e4stytti jauhaa samoja vaellusasioita: mist\u00e4 olet tulossa, minne menossa, milloin l\u00e4hdit, oletko yksin, millainen s\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 ev\u00e4it\u00e4 on mukana. Olin kyll\u00e4 kohtelias, jos minulta kysyttiin jotain, mutta vet\u00e4ydyin alapunkkani nurkkaan lukemaan. Muiden vilkuiluista p\u00e4\u00e4tellen hiljaisuuteni tuntui h\u00e4iritsev\u00e4n heit\u00e4, ja se sai minut tuntemaan itseni entist\u00e4 ahdistuneemmaksi. Enp\u00e4 osannut odottaa t\u00e4llaista sosiaalista kuormitusta Lapin vaellukselta! Lis\u00e4ksi tuvilla oli erikoista, ett\u00e4 ihmiset meniv\u00e4t nukkumaan jopa kahdeksan aikaan, ja viimeist\u00e4\u00e4n kymmenelt\u00e4 vallitsi hiljaisuus. Ainoa valvoja tuppasi olemaan min\u00e4, y\u00f6kukkuja, joka rapisteli tavaroitaan viel\u00e4 puolen y\u00f6n aikaan. Pitk\u00e4\u00e4n nukkumisessa oli kuitenkin se etu, ett\u00e4 sain usein nauttia aamiaisen rauhassa, kun muut olivat jo aikaa sitten l\u00e4hteneet jatkamaan matkaansa.
<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Meekonj\u00e4rven varaustupa. Oikealla oleva suurempi Mets\u00e4hallituksen tupa ei ole vaeltajien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

5. p\u00e4iv\u00e4: Meekonj\u00e4rven tupa – Pitsusj\u00e4rven tupa<\/h2>\n\n\n\n

11km, 4-5h taukoineen<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4ennuste lupasi ep\u00e4vakaista keli\u00e4, joten en varsinaisesti yll\u00e4ttynyt sateen alkaessa sill\u00e4 sekunnilla kun astuin kuistilta polulle. Sade oli sumumaista tihkua, enk\u00e4 jaksanut vet\u00e4\u00e4 sadevaatteita niskaan, vaan k\u00e4velin useamman kilometrin kastuen pikkuhiljaa. Kun lopulta vedin sadeviitan ylleni, sade tietenkin lakkasi. Pidin kuitenkin kamppeet p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotta se ei alkaisi uudestaan. Reitti tarjosi vaihtelevuutta kanjoneiden, siltojen ja putouksien muodossa, mutta siit\u00e4 huolimatta v\u00e4li tuntui t\u00e4h\u00e4nastisista tympeimm\u00e4lt\u00e4. Tied\u00e4n kyll\u00e4, miten paljon s\u00e4\u00e4 vaikuttaa mielialaani, mutta ei se hirve\u00e4sti auttanut pahimmilla louhikkop\u00e4tkill\u00e4 kivi\u00e4 potkiessa. Onneksi minulla oli vanha kunnon mp3-soitin t\u00e4ynn\u00e4 Antti Holman podcasteja, jotka osoittautuivat loistavaksi piristykseksi ja naureskelin \u00e4\u00e4neen sateessa kivipellon keskell\u00e4. Kiitos Antti!<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
Pitsusjoen uomaa ja alhaalla roikkuvat pilvet<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Antin kanssa kivikossa. T\u00e4ss\u00e4 menee todella polku ja tolppakin n\u00e4kyy kun oikein tarkkaan katsoo<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Pitsusj\u00e4rven alkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni n\u00e4in useita poromiesten tupia ja rakennelmia, jotka huijasivat minut useaan otteeseen luulemaan olevani perill\u00e4. Pitsukselta Haltin huipulle on en\u00e4\u00e4 12 km, mink\u00e4 vuoksi se on suosittu basecamp, jonne voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 varusteet ja tehd\u00e4 huiputuksen p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Odotin saapuvani keskelle vaeltajien hulinaa, mutta leiri olikin tyhj\u00e4, koska kaikki olivat huiputushommissa. P\u00e4iv\u00e4 oli muuttunut hyvin sumuiseksi ja pilvet roikkuivat matalalla. Iltaa kohden tupa alkoi t\u00e4ytty\u00e4 takaisin palaavista huiputtajista ja pihalle ilmestyi kymmenkunta telttaa. Varaustuvan puolella oli kuitenkin rauhallista, ja sain jakaa sen kahden mukavan mimmin kanssa. He olivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n k\u00e4yneet Haltin juurella, mutta eiv\u00e4t l\u00e4hteneet huipulle huonon n\u00e4kyvyyden vuoksi mutta aikoivat yritt\u00e4\u00e4 uudestaan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Melko viisasta sek\u00e4 eritt\u00e4in reipasta! Olin j\u00e4lleen tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 minulla oli l\u00f6ys\u00e4 aikataulu ja varaa odotella sopiva s\u00e4\u00e4ikkunaa. Oma suunnitelmani oli jatkaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Haltin tuvalle, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rinkka sinne, k\u00e4yd\u00e4 huipulla ja palata tuvalle y\u00f6ksi. Jos s\u00e4\u00e4 olisi huono, koittaisin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uudelleen. Voisin kevent\u00e4\u00e4 kantamustani j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaiken tarpeettoman t\u00e4lle tuvalle odottamaan paluutani.<\/p>\n\n\n\n

6. p\u00e4iv\u00e4: Pitsusj\u00e4rven tupa – Haltin tupa -Haltin huippu – Haltin tupa<\/h2>\n\n\n\n

17km, en kellottanut t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in koska keskinopeuteni n\u00e4ytti olevan tasaisesti sama 2,5km\/h taukoineen<\/p>\n\n\n\n

Huiputusp\u00e4iv\u00e4! S\u00e4\u00e4 oli seljennyt, ja kevennetyn rinkan ansiosta askel tuntui kevyemm\u00e4lt\u00e4. Olin oppaiden ja muiden vaeltajien jutuista saanut k\u00e4sityksen, ett\u00e4 Haltin vaellus olisi suurimmaksi osaksi hirve\u00e4\u00e4 kivikkoa, ja sen luonnehdinta hyvin haastavaksi oli j\u00e4nnitt\u00e4nyt minua koko matkan. Kun kilometrien pituisia kivikkokompurointeja ei ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tullut, koko asia nauratti minua. Ehk\u00e4 olen tottuneempi kivikoissa kulkemiseen kuin olin kuvitellut, tai sitten ihmiset vain liioittelivat. Toki matkalla oli ollut louhikkoisia osuuksia, mutta sellaista se joskus luonnossa on. P\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4isen osuuden ainoat haasteet olivat mutavelliksi tallautuneet soiset osuudet, mutta kunnolliset nahkakeng\u00e4t pitiv\u00e4t jalkani kuivina. Ennen kuin huomasinkaan, olin Haltin tuvalle tai huipulle johtavien polkujen risteyksess\u00e4. Ja l\u00f6ytyih\u00e4n se megakivikkokin: tuvalle oli luvassa 1,5 kilometrin matka Haltij\u00e4rven rantalouhikkoa pitkin ja huipulle t\u00e4hyilless\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 oli pelkk\u00e4\u00e4 rakkaa. Mietin hetken j\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni rinkan risteykseen ja l\u00e4htev\u00e4ni suoraan kohti huippua, mutta n\u00e4lk\u00e4 kurni vatsassa ja pieni tauko tuntui tarpeelliselta. Niinp\u00e4 suuntasin tuvalle, vaikka se lis\u00e4isi matkaan muutaman kilometrin ekstraa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
L\u00f6ytyih\u00e4n se pahamaineinen kivikko. Halti edess\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aluksi louhikossa liikkuminen oli kompuroivaa, mutta pian l\u00f6ysin rytmin, ja p\u00e4\u00e4sin tuvalle kokkaamaan j\u00e4lleen yht\u00e4 retkiruoka-annosta. Ikkunasta n\u00e4kyi useampi huippu, ja tajusin, etten edes tiennyt tarkalleen, mille niist\u00e4 olin menossa. Kartasta sain hieman osviittaa, ja p\u00e4\u00e4tin luottaa tolppien johdatukseen. Sy\u00f6ty\u00e4ni en malttanut lev\u00e4t\u00e4, vaan pakkasin p\u00e4iv\u00e4reppuun vaatetta ja ev\u00e4st\u00e4, ja l\u00e4hdin j\u00e4nnittyneen\u00e4 huiputushommiin. Uskatauduin oikaisemaan tuvalta louhikon poikki suoraan kohti Haltia, mill\u00e4 s\u00e4\u00e4stin ehk\u00e4 kilometrin. Rantalouhikon vaihtuessa pienemmiksi kiviksi kulku muuttui helpommaksi. Pian oikoreittini ristesi huiputuspolun kanssa ja l\u00e4hdin seuramaan tolppia, jotka v\u00e4lill\u00e4 piiloutuivat tehokkaasti maastoon. Reitti nousi kohtuullisen tasaisesti kohti huippua, eik\u00e4 k\u00e4si\u00e4k\u00e4\u00e4n tarvinnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin muutamassa kohdassa ihan loppumatkasta.<\/p>\n\n\n\n

Olin t\u00e4ysin keskittynyt tasapainoilemaan kivelt\u00e4 toiselle, kun ihan odottamatta eteeni ilmestyi suuri, keltaiseksi maalattu kivikasa! Kasa toimii sek\u00e4 rajapyykkin\u00e4 ett\u00e4 Suomen korkeimpana kohtana vaikka varsinainen huippu sijaitsee jonkin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Norjan puolella minne minulla ei ollut aikomusta menn\u00e4. Kirjasin p\u00f6ll\u00e4mystyneen\u00e4 nimeni vieraskirjaan ja otin pakolliset huiputuskuvat. L\u00e4hell\u00e4 oli viel\u00e4 korkeampi kohta, jolla k\u00e4vin varmuuden vuoksi seisomassa. Olin lukenut tupien vieraskirjoista kuvauksia, kuinka sumu oli h\u00e4lvennyt ja maisemat avautuneet upeina, mutta itselleni n\u00e4kym\u00e4t olivat hienoinen pettymys. Norjan puolella n\u00e4kyi vain loputon sorakentt\u00e4, ja Suomen suuntaan j\u00e4rvi- ja jokilaakso, joka ei tarjonnut mit\u00e4\u00e4n uutta. Ehk\u00e4 vuoriharrastus on tehnyt minusta rantun, mutta maisemien vuoksi t\u00e4nne ei kannata tulla, suuntaisin mieluummin Norjan puolelle.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"
N\u00e4kym\u00e4 Norjaan p\u00e4in<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
N\u00e4kym\u00e4 sinne mist\u00e4 tulin<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Huipulla tuuli kovasti, ja koitin sy\u00f6d\u00e4 ev\u00e4it\u00e4ni kivien suojassa samalla puhelinta n\u00e4pytellen. Kentt\u00e4\u00e4 oli pitk\u00e4st\u00e4 aikaa, mutta niin heikosti, etten viitsinyt palelluttaa sormiani muutamaa viesti\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Somettaisin my\u00f6hemmin syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 tupien suojassa. Nappasin viel\u00e4 geok\u00e4tk\u00f6n ennen laskeutumista. Alkoi tihuttaa vett\u00e4 ja laskeuduin melkoista vauhtia v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni m\u00e4r\u00e4t kiven ja tuvalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni olin todella hikinen ja kaipasin suihkua. Muistin, ett\u00e4 joku oli maininnut ”Halti Span”, joka l\u00f6ytyisi l\u00e4helt\u00e4 tupaa. Pienen harhailun j\u00e4lkeen l\u00f6ysin kohdan, jossa pieni joki laski Haltij\u00e4rveen muodostaen pieni\u00e4 putouksia. Putouksien alla oli tasaisia laattakivi\u00e4 ja paikka n\u00e4ytti todellakiin kylpyl\u00e4lt\u00e4. Aurinkokin n\u00e4ytt\u00e4ytyi. Huuhtelin itseni, hiukseni ja hikisen paitani ja olo oli fantastinen. Suosittelen l\u00e4mpim\u00e4sti!<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Halti spa. Tupa pilkist\u00e4\u00e4 vasemmassa laidassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Illalla oli aikaa fiilistell\u00e4 huiputusta. P\u00e4\u00e4dyin tulokseen, ett\u00e4 vaellus oli minulle merkitt\u00e4v\u00e4mpi saavutus kuin huiputus, etenkin kun en aluksi uskonut siihen pystyv\u00e4ni. Eniten voitonriemua tunsin maakuntien huiputusprojektin loppuun viemisest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa retkiruuat olivat alkaneet todella etomaan, ja olin lopen kyll\u00e4stynyt tupien tylsyyteen ja pakkososiaalisuuteen ja oin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin huomenna paluumatkalle. Ennen nukkumaanmenoa k\u00e4vin viel\u00e4 iltak\u00e4velyll\u00e4 Haltin vanhalla autiotuvalla, joka osoittautui pieneksi ja s\u00f6p\u00f6ksi. Jos viel\u00e4 joskus t\u00e4nne tulisin, menisin sinne y\u00f6pym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

7. p\u00e4iv\u00e4: Haltin tupa – Meekonj\u00e4rvi<\/h2>\n\n\n\n

18km<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle oli luvattu hyv\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4 eik\u00e4 huiputuskaan en\u00e4\u00e4 kuumottanut aikataulussa joten sain viett\u00e4\u00e4 kiireett\u00f6m\u00e4n aamun. Eilinen pidempi p\u00e4iv\u00e4matka tuntui jaloissa ja louhikkok\u00e4velytekniikkaa piti hetki taas hetki hakea. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja ensimm\u00e4isen kukkulan laella jouduin vaihtamaan t-paitaan ja heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kalsarit reppuun. Vastaani tuli monia huiputtajia, jotka tiedustelivat n\u00e4kyvyystilannetta ja valitettavasti jouduin kertomaan heille Haltin huipulla lep\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 pilvimassasta, jonka olin pist\u00e4nyt merkille l\u00e4htiess\u00e4. Matka sujui ripe\u00e4sti, ja pian saavuin Pitsusj\u00e4rven tuvalle hakemaan varusteitani. Lounaan j\u00e4lkeen otin tuvassa pienet torkut ja jatkoin matkaani. P\u00e4\u00e4ttelin eilisen perusteella jaksavani kaksi tuvan v\u00e4li\u00e4, mutta en ollut t\u00e4ysin varma. Tullessa olin pannut merkille, ett\u00e4 puolimatkassa, Vuomakasj\u00e4rven rannoilla, olisi hyvi\u00e4 telttapaikkoja jonne voisin leiriyty\u00e4 jos voimat loppuisivat.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kauniista s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta Haltin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 leijui uhkaava pilvi.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 v\u00e4li oli menomatkalla tuntunut tyls\u00e4lt\u00e4, ja paremmasta s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta samat fiilikset jatkuivat nytkin Vuomakasj\u00e4rvelle saakka. Pys\u00e4hdyin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ev\u00e4it\u00e4 Vuomakasjoen sillan kupeeseen ja tunnustelemaan, jaksaisinko pidemm\u00e4lle. Levitin makuualustani rantat\u00f6rm\u00e4lle, riisuin hikisen paidan ja vain nautiskelin luonnon rauhasta kosken kohinassa. Koska kaunissa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vely oli l\u00e4hes nautittavaa ja auringonlaskuun oli viel\u00e4 aikaa, p\u00e4\u00e4tin jatkaa Meekonj\u00e4rvelle. Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 k\u00e4vin viel\u00e4 kahlaamassa j\u00e4\u00e4kylm\u00e4ss\u00e4 virrassa, mik\u00e4 teki ihmeit\u00e4 turvonneille ja kipeille jaloilleni.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4 lepohetki Vuomakasjoen rannalla j\u00e4i mieleeni yhten\u00e4 huippuhetken\u00e4 reissusta<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Matkalla Meekolle sain seurakseni pienen porolauman, joka pysytteli kohteliaasti et\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja juoksi v\u00e4lill\u00e4 edelleni. Saavuttuani kohtuullisen uupuneena Meekonj\u00e4rvelle l\u00f6ysin rannalta t\u00e4ydellisen telttapaikan. Nuotion j\u00e4\u00e4nteist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen sen oli l\u00f6yt\u00e4nyt muutama muukin. Meekon tupa olisi ollut lyhyen k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rven toisella puolella, mutta tuvan jakaminen ei houkutellut t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Y\u00f6ksi oli luvattu kuutta astetta, mutta koska s\u00e4\u00e4 oli kuiva ja tuuleton, p\u00e4\u00e4tin nukkua teltassa. Olinhan raahannut sit\u00e4 mukanani koko matkan, joten oli jo aika k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4! Illalla palkitsin itseni enn\u00e4tyspitk\u00e4st\u00e4 marssista letuilla, joiden t\u00e4ytteet poimin suoraan viereiselt\u00e4 mustikkam\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4. Pelk\u00e4sin suunnilleen paleltuvani kuoliaaksi, joten puin untuvapussin alle kaksi kerrosta merinovillaa. Her\u00e4sin useita kertoja y\u00f6ll\u00e4 joko kuumuuteen tai jalkakipuihin, mutta l\u00e4heisen kosken kohina rauhoitti minut aina uudelleen uneen.<\/p>\n\n\n\n

8. p\u00e4iv\u00e4: Meekonj\u00e4rvi – Saarij\u00e4rven tupa<\/h2>\n\n\n\n

19km<\/p>\n\n\n\n

Aamu valkeni aurinkoisena, ja sain nauttia aamukahvini teltan edustalla auringonpaisteessa. Aamupissalla k\u00e4ydess\u00e4 l\u00f6ysin suuren kiven alta ik\u00e4v\u00e4n l\u00f6yd\u00f6n: j\u00e4tek\u00e4tk\u00f6n t\u00e4ynn\u00e4 lasipulloja ja metallit\u00f6lkkej\u00e4. Kossupullojen korkkien designista p\u00e4\u00e4tellen k\u00e4tk\u00f6\u00e4 oli t\u00e4ytetty jo vuosikymmenien ajan, mutta joukossa oli my\u00f6s uudempaa roskaa, mik\u00e4 \u00e4rsytti. Suutuksissani kaivoin esiin kaiken, mihin kehtasin koskea, ja raahasin ne muovikassissa Meekon tuvan kierr\u00e4tyshuoneeseen. Loput, mit\u00e4 en saanut kerralla kannettua, j\u00e4tin nuotiopaikan viereen n\u00e4kyville, jos joku muu haluaisi osallistua talkoisiin. Tulomatkalla saapuessani Meekon laaksoon nautin pitk\u00e4st\u00e4 laskusta, mutta nyt sama reitti oli noustava yl\u00f6sp\u00e4in, ja kokemus oli v\u00e4hemm\u00e4n hilpe\u00e4 ja enemm\u00e4n hikinen. Pidin useita taukoja ja muistutin itse\u00e4ni, ettei minnek\u00e4\u00e4n ollut kiire. Pys\u00e4hdyin Kuonjarjoella tuvalle lounastamaan ja harkitsin vakavasti sinne j\u00e4\u00e4mist\u00e4, mutta seuraavan p\u00e4iv\u00e4n surkea s\u00e4\u00e4ennuste sai minut jatkamaan matkaa Saarij\u00e4rvelle, jotta viimeisen p\u00e4iv\u00e4n sateinen urakka olisi lyhyempi. Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni virkistin jalkojani j\u00e4lleen viile\u00e4ss\u00e4 joessa.<\/p>\n\n\n\n

Saarij\u00e4rve\u00e4 l\u00e4hestyess\u00e4ni matka alkoi tuntua todella raskaalta, ja loputtomalta vaikuttava louhikko alkoi \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Tuvat pilkottivat horisontissa, mutta tuntuivat olevan aina yht\u00e4 kaukana. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa retken aikana usko ja asenne meinasivat loppua, ja pienen kiroilutauon j\u00e4lkeen raahauduin tuvalle juuri ennen pime\u00e4n tuloa. Olin k\u00e4rsinyt monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sokeristen herkkujen puutteesta ja pantannut viimeist\u00e4 Nutella-annosta viimeisten lettujen p\u00e4\u00e4llysteeksi, ja nyt oli se hetki, jolloin saisin ne sy\u00f6d\u00e4. Lettuja paistaessani onnistuin laukaisemaan tuvan paloh\u00e4lyttimen, mik\u00e4 oli varmasti jo nukkumaan menneist\u00e4 ratkiriemukasta. Noloudesta huolimatta Nutella ei ole koskaan maistunut niin hyv\u00e4lt\u00e4! Y\u00f6 yl\u00e4pedill\u00e4 oli hikinen, kahiseva ja tuskallinen, ja pidin takuulla koko tupaa hereill\u00e4 rymytess\u00e4ni tikkaita yl\u00f6s ja alas hakemassa rinkasta milloin mit\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

9. p\u00e4iv\u00e4: Saarij\u00e4rven tupa – Kilpisj\u00e4rvi<\/h2>\n\n\n\n

12km<\/p>\n\n\n\n

Kun reissu oli vihdoin loppusuoralla, sateessa k\u00e4veleminen ei olisi voinut v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kiinnostaa. Pistelin menem\u00e4\u00e4n niin nopeasti kuin suinkin, v\u00e4ltt\u00e4en turhat tauot. Koska kohta p\u00e4\u00e4sisin hedonististen nautintojen pariin, uskalsin vihdoin antaa tilaa haaveille suihkusta, pitsasta, kaljasta ja karkista. Kivi\u00e4kin sopi jo vihata. Loppumatkasta potutti jo niin paljon, ett\u00e4 piti kuunnella viimeiset jaksot Holman h\u00f6pin\u00f6it\u00e4. Kun saavutin viimeisen soratiep\u00e4tk\u00e4n, minun teki mieli suudella sit\u00e4. Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni tuuletin itsekseni ja suuntasin suoraan kauppaan ostamaan illaksi m\u00e4ssyj\u00e4. Majoituin Kilpisj\u00e4rven matkailukeskuksen campingiin, jossa p\u00e4\u00e4sin vihdoin l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n suihkuun ja pesem\u00e4\u00e4n pyykki\u00e4. Vedin ravintolassa herkullisen poropitsan ja ison oluen ja olin onnellinen. P\u00e4iv\u00e4n kruunasi sauna, mik\u00e4 oli t\u00e4ydellinen p\u00e4\u00e4t\u00f6s pitk\u00e4lle vaellukselle. Vaikka moni vaeltaja kertoi y\u00f6pyv\u00e4ns\u00e4 vaelluksen j\u00e4lkeen hotellissa, minulle oma s\u00e4nky tutussa ja turvallisessa pakussani oli parempi kuin mik\u00e4\u00e4n hotellihuone.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Paras pizza ja kalja ikin\u00e4!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Loppumietteit\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Kun minulta kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 vaelluksella oli vaikeinta, mieleen nousee heti yksi asia: ihmiset. Tuvilla kun ei voi valita seuraansa, ja yksin asuvana introverttin\u00e4 pakkososiaalisuus alkoi k\u00e4yd\u00e4 raskaaksi. Vaikka suurin osa tapaamistani ihmisist\u00e4 oli mukavia, joukossa oli my\u00f6s tungettelevia ekstroverttej\u00e4, r\u00f6yhkeit\u00e4 set\u00e4miehi\u00e4 ja kaikkitiet\u00e4vi\u00e4 p\u00e4tij\u00f6it\u00e4, joiden kanssa keskustelu j\u00e4tti huonon fiiliksen.<\/p>\n\n\n\n

Parasta vaelluksessa oli luonto ja maisemat: rakastan karuja ja avaria n\u00e4kymi\u00e4, ja niit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 riitti. T\u00e4llainen luontotyyppi oli minulle t\u00e4ysin uutta t\u00e4ss\u00e4 mittakaavassa. Lis\u00e4ksi t\u00e4llaisen vaelluksen onnistunut suorittaminen toi uutta luottamusta omiin kykyihini. T\u00e4st\u00e4 huolimatta taidan kuitenkin todeta, etteiv\u00e4t pitk\u00e4t vaellukset ole minua varten: k\u00e4veleminen on yksinkertaisesti liian tyls\u00e4\u00e4, eik\u00e4 v\u00e4lietapit tarjonneet suuria palkintoja tai nautintoja, kuten saunaa tai nuotiopaikkoja, ainakaan t\u00e4ll\u00e4 reitill\u00e4. Saa n\u00e4hd\u00e4, miten aika kultaa muistot.<\/p>\n\n\n\n

Menomatkan p\u00e4iv\u00e4matkat olivat lyhyit\u00e4, mik\u00e4 varmasti vaikutti siihen, ett\u00e4 koin reitin helpoksi ja ihmettelin reitin luonnehdintaa haastavaksi. Paluumatkalla kuitenkin aloin ahnehtia ja tuplasin p\u00e4iv\u00e4matkat, mik\u00e4 vaikutti sek\u00e4 mieleen ett\u00e4 kehoon negatiivisesti. L\u00e4mmin suositukseni on l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4nne ajan kanssa ja ottaa mukaan tarpeeksi herkkuja. \u00c4l\u00e4k\u00e4 unohda korvatulppia, koska tuvassa saattaa pesi\u00e4 my\u00f6s iltavirkku kahistelija!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ajoin Helsingist\u00e4 Ouluun heti lomani alettua. Vietin viikonlopun vanhempieni luona kyt\u00e4ten levottomana Kilpisj\u00e4rven s\u00e4\u00e4ennusteita. Maanantaiksi oli luvassa tuulista mutta aurinkoista s\u00e4\u00e4t\u00e4, kun taas tiistaille ennustettiin sadetta ja vaarallisen kovaa tuulta, eik\u00e4 tilanne n\u00e4ytt\u00e4nyt muuttuvan. Lyk\u00e4t\u00e4kk\u00f6 aloitusta parilla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vai ottaako riski, ett\u00e4 joutuisin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorokauden tuvalla s\u00e4\u00e4t\u00e4 pitelem\u00e4ss\u00e4? Lopulta turhauduin p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteeni ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 matkaanContinue reading ”Haltin vaellus”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1415,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-1479","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-reissu","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1479","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1479"}],"version-history":[{"count":162,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1479\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1646,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1479\/revisions\/1646"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1415"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1479"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1479"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pixheli.com\/vaneki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1479"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}